Rahapuu

Mie oon ehkä palelluttanu mein rahapuun... Unohin sen ulos yks kerta parvekkeelle ku aattelin antaa sen olla auringossa et se sais superpaljon valoa. Sit se jäikin sinne yön ajaksi :(

Se ei näyttäny pitkää aikaa kasvavan mihikää mut nyt siinä on uusi muodostuma. En tiiä onko se nyt käyny kukkimaa vai onko se sairas... :D rahapuu parka ku on joutunu miu kaa asumaa.

Vanha päiväkirja

"Meillä on taas uus pulpetti järjestys (vaihdetaan aina kuun alussa). Istun ..., ... ja ... kanssa samassa ryhmässä."
"Me ollaan vaihdettu järjestystä luokassa taas. Nykyinen ryhmäni on: ..."
"Uusi pulpettijärjestys on..."
"Miksi ei herra X? Koska ne arvotaan ja miulla on huono tuuri."
"Meillä on luokassa uusi pulpettijärkkä. Uusi järjestys on: ..."

Miten on pienen ihmisen elämä voinut pyöriä niin suuresti luokan istumajärjestyksen ympärillä?

Oon aina kirjottanut päiväkirjaan kun järjestys vaihtuu ja kenen kanssa istun. Joskus valitellut huonoa tuuria ja joskus ollut ihan innoissaan kun pääsee kivaan ryhmään :D

Tätä sietää tulevan opettajan muistella, että mitkä asiat siellä luokassa opettajan lisäksi merkitsee.

Oon tosi ilonen, että kirjotin ala-asteella päiväkirjaa. Sain siitä hyviä nauruja jo ensimmäisestä sivusta alkaen:

"Hei! Täällä on minun koulujuttujani; eli joistain kokeista juttuja, opetkin on yksi aihe, ja mitä tapahtuu kaveripiirissä, eli riitojakin täältä sitten myöhemmin löytyy kanssa... Päivämäärät on aina, jos mä muistan. Liikkatuntijuttujakon mä sitten kirjoittelen. (P.S. I'm eleven years old) now..."

Yläasteen päiväkirjassa olikin sitten jo ihan erilaisia juttuja. Jaksaisikohan sitä aloittaa taas kirjoittamaan omia ajatuksia ja päivän aikatauluja ylös myöhemmin luettavaksi. Oli hauska törmätä esimerkiksi pieneen tarinaan, jossa koulussa oli riisipuuroa ruokana. Sanoin luokkakaverille että ootko ihan varma että toi on sokeria kun se kaatoi suolaa puuroon, samalla kun itse laitoin sinne grillimaustetta jota luulin kaneliksi...

Pieniinkin juttuihin on kiva palata ja nauraa niille vähäsen!

Tosiasioita

Juttelin alkusyksyllä erään luokkalaiseni tytön kanssa (iha ku se ois ollu ensimmäinen ja viimenen kerta - ei sentää!)

Etäällä oleminen voi tehdä hyvää mille tahansa suhteelle, (mitä)
koska sitten kun saa olla lähellä (<3)
osaa arvostaa toista ihan eri tavalla (mielestäni osaan myös kaukaa)
ja olla oikeasti läsnä. (ehkä tässä on itua)


Vaikka kaukaakin muistaisin kuinka höpsöjä ja hupsuja ja ihania läheisiä miulla on, on parasta olla lähellä!
Kohta on joulu, tapsanpäivän tanssit ja uusivuosi ja saatiin koulusta monta ylimääräistä vapaapäivää = means enemmän aikaa kotikulmilla!
Äiti mie tuun kohta kotiiiiiiiiiin !!!

Täältä minä katselen kauas sinne missä olette! 

(Näin tänään Mikko Alatalon!)