Kirje itselle

Tiedätte varmaan kun joskus opon tunneilla kehotetaan kirjoittamaan kirje itselle muutaman vuoden päähän. No, mie en oo kirjottanu sellasta, mutta oon kirjottanu jotain muuta.

Vuonna 2005 miulla on ollut mielenkiintonen käsitys ihastumisesta. Siteeraan nyt pätkän tarinastani, jonka silloin oon kirjoittanut:

Kun kävelimme kotiinpäin Alli yllättäen kysyi: "Miksä hyppäsit auton alle?"
Punastuin ja sanoin: "Sun takia."

Joo ei täs muuta... Paitsi se et siteeraan myös toista tarinaani.

Bussin vieressä seisoskeli pieni ryhmä tyttöjä, jotka kihersivät ja kuiskuttivat osoitellen poikia. Tytöt olivat meikattuja ja kuin muotinäytksessä ja aivan anorektikon näköisiä. Yksi heistä mässytti purkkaa ja räpsytti pitkiä ja tuuheita (teko)ripsiään. Mulle tuli ensimmäisenä mieleen pellolla märehtivä lehmä. Toisena - no, en ihan tainnut päästä ensivaikutelmasta eroon.


Ja kolmatta.

Me lensimme kauniin laakson yllä. -Tämä on IN! huusi Titta innostuneena.


No onhan se ihan IN lentää keltaisen Frederik-lohikäärmeen selässä.

Hups

Ostin alennuksen hurmassa kaupasta neutraalin värisen huulipunan.
No se nyt onki sit iha miun neutraalien huulten värinen joten tulos oli aika plusmiinusnolla! :D
Onneks se tuoksuu kivalta ja oli halpa ...


Alennusten uhri

Me täysi-ikäiset

 18-vuotiaatkin voi leikkiä legoilla. Kuka kieltää?

Ja kuunnella Avril Lavignea ja Anastaciaa nostalgian saavuttamiseksi.