maanantai 31. lokakuuta 2011

päivitys

en oo enää angstinen teini . oon kuulemma hapan kurppa . nothing else

oon agstiteini kuulemma!

Koska inhoon ruokalassa yksin syömistä.

Mut jos kaikki muut syö kaverie kaa (ainakin melkein, jotain hylkiöitä (=SEE??) lukuunottamatta) ja mie syön yksin! Tulee semmone olo et miul ei oo täällä kavereita ja kaipaan lukioon mis oli ain joku kene kaa saatto mennä syömää. En vaan voi, en vaan pysty menee johoki pöytään jossa kaveriporukka jota en tunne on syömässä ja istuu siihe ja käyä juttelee. EN PYSTY. (kyse on asuntolaruokailuista)
):

Sit angstaan pimeenä syksysenä iltana. Onneks sain henkilökohtasen tähtitaivaan huoneeni sisustukseksi. Kotoisaa ja jouluisaa... kohta on joulu! On jo tonttulakkikin.
(:

Oon ihan hukassa, tarviin kompassin! Tai vaikka vaihtoehtosesti jonkun joka kertoisi miulle missä oon hyvä ja mistä tykkään ja mitä haluan ensi vuonna opiskella. Tää ei vaan toimi kun kaikki on vähä niinku ei oo ollenkaan tehtävänannon mukasia !!! ANGST ANGST ANGST (oikeesti angstaan vaan koska oon laiska ja miulla on nyt 2 koulutehtävää samalle illalle enkä jaksais tehä kumpaakaan)!
...

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

se vain symboloi totuutta

Aina en tarkoita sitä mitä sanon
on hienoa että tunnen niitä
jotka ymmärtävät mitä sanomisillani tarkoitan

lauantai 1. lokakuuta 2011

Yllätyksiä yllätyksiä

Eksyin taas puhelintyöhön, ei oo tottakaan! Vielä marraskuun loppuun asti haastattelen suomalaisia puhelimessa iltaisin. No, pakko saada rahaa kevättä varten ! Jos ne kestää tilillä sinne asti tätä menoa ? Hups! Yllätysvierailut toisessa kaupungissa, keikkaliput ja spontaanit pikkuostokset kertyy suht hintaviksi jo viikon aikana. Näin voi käydä!

Tiiättekö sen ilmeen, kun näkee jonkun yllättyvän iloisesti? :)

Tiiättekö sen tunteen, kun otatte ulkomaalaisen liftarin kyytiin auttaaksenne hänen ryyppyreissuaan?

Tiiättekö sen tunteen, kun tuntee olevansa kotona kaupungissa, jossa ei asu?

Tiiättekö sen tunteen, kun suunnittelee aikataulunsa tuntikohtaisesti pitkäksi aikaa eteenpäin ja lopuksi huomaa unohtaneensa muutaman tekijän (eikä muutoksiin ole enää jaksamista ja koko suunnitelma jää tekemättä)?

Tiiättekö sen tunteen, kun omat vitsit on parhaita !!! (kirjoitusvirheitä sattuu = aijai ! voi ei sitä kivun määrää!!)

:)