Italia ja kommunistiruokaostokset

Oon töissä kuunnellut tänään vanhemman naisen kertomia tarinoita nuoruudesta, aiemmista töistä ja asuinpaikoista.

Ei oo pitkää aikaan ollu kyllä näin mielenkiintonen lounastauko !

Niiiiin ei herranjumala!
Nainen, jota oon pitäny lähinnä kovaäänisenä tupakkakäheänä (siis vähän ärsyttävänä jos istuu vieressä töiden aikana) ruotsinpuhujana, paljastui mitä mielenkiintoisimmaksi!

Kyseinen nainen asui 70-luvulla Italiassa opiskellessaan siellä kaksi eri tutkintoa. Sinä aikana hän oli tavannut amerikkalaisen miehen ja he olivat ilmeisesti tapailleet. Nainen meni miehen kanssa vahingossa naimisiin (tää on ku jostain huonosta elokuvasta! Kaksi munkkiakin oli allekirjoitellut jotain papereita ja se nainen oli aatellut et se on vaa joku vitsi tai muu sellainen) Italian mittakaavan mukaan ja sai tietää sen vasta myöhemmin !!!!
Onko hurjempaa? :D
Avioliittoa ei edes koskaan ole mitätöity! Koska oikeasti se ei tainnut olla edes laillinen, koska nainen ei ole katolinen ja häntä luultiin nimen perusteella italian kansalaiseksi vaikka kansalaisuus on kyllä suomalainen :DDD
Amerikkalaisen kanssa ei ole kuulemma enää pidetty yhteyttä... Suhde kariutui miehen pitkään koulutusaikaan Amerikan maalla (lääkäri pidemmän kaavan kautta). Katsoin, eikä naisella ole sormusta sormessa.

Ystävinä naisella on ollut punaisen prikaatin jäseniä ja kuulin tarinoita kyseisistä henkilöistäkin muutaman kappaleen. Ei huh huh! Kertoi jostain kommunistisesta kaupungistakin juttuja jotka ei enää kaiken päälle jäänyt mieleen...
Olivat kerran kaupassa menneet kassalle aseen kanssa. Osoittaneet kassaneitiä aseella ja sanoneet joka tuotteen kohdalla "Ja tämän hintahan on oikeasti tämä ja tämä" ja saaneet tuotteet haluamiinsa hintoihin.
"Sainpa kerran täyden ruokakassillisen ihan erittäin halvalla, ei muuten haitannut", nainen nauroi.

Jotenkin tuli semmoinen olo, että haluaisin tietää enemmänkin samanlaisia tarinoita.
Ja luoda tekemällä itselleen jotain vastaavaa kerrottavaa!

Salakuunneltua ja nenäliinoja

Erittäin ihmeellinen viikonloppu... Seurassa ei valittamista.
On mukavaa olla toisen runoilijan seurassa! Ystäväni runoili esimerkiksi merituulesta hyvin ansiokkaasti.

Kuumetta, nuhaa ja kurkkukipua. Kaksi aamua Helsingin Valtteri-kirpputorilla ja päivät shopaten keskustassa.
Rahaa paloi muunmuassa kauniisiin Vagabondin kenkiin ja kaikkeen muuhun paitsi juhlamekkoon, jota lähdin etsimään... Täti ehdotti että pukeutuisin samaan asuun kuin penkkareissa. Lupaavaa yo-juhlien kannalta!

Tänä aamuna en lähtenyt töihin, vaan terveyskeskukseen hakemaan sairaslomaa täksi päiväksi. Astuessani ovesta ulos sateeseen, piharemonttireiskamme sanoi puhelimeen: "Aijai, miten nätti tyttö sieltä ovesta astuukaan!"
En tiedä oliko se sarkasmia pienen pyöreän miehen suusta... Tai ehkä oon parhaimmillani kipeänä :D Punaisen sadetakin huppu päässä ilman meikkiä, nenä punaisena ja rohtuneena. Tämäkin on lupaavaa juhlien kannalta.

Olen kadottanut inspiraation ja kyllästynyt. Miulla on asiaa muttei sanoja. Odotan viikonloppua. Odotan pääsykoematkaa, pääsen yksin hotelliin ja uuteen kaupunkiin. (Enkä odota. En osaa olla yksin ja eksyn sinne suureen cityyn.)

Ainiin, jos haluatte kutsut juhannushäihin niin kertokaa, yritän löytää kivan roskiksen ja sulhasen siihen mennessä. Kyl mie sulhasen löydän ku oon niin rich bitch (vaikka tuhlasin rahojani suruttomasti juuri viime päivinä).

Ulkona sataa vieläkin. En katsonut jääkiekkoa vuonna 1995 enkä vuonna 2011.

I'll give you my jacket, I'll give you my heart

Äiti kertoi tänään, että erästä tuntemaamme vanhaa pariskuntaa on kohdannut epäonni.
Mies oli saanut infarktin ja on nyt toipumassa sairaalassa.
Vaimo on dementikko eikä pärjää yksin kotona. Heidän poikansa vei äitinsä dementiahoitokotiin.
Seuraavana aamuna nainen ei edes muistanut miehensä saaneen kohtausta.

Näin kerran elokuvan, jossa mies rakastui naiseen, joka oli muistissaan jumittunut erääseen tiettyyn päivään. Joka aamu hän luuli heräävänsä samana päivänä, eikä muistanut mitä oikeasti on sen päivän jälkeen tapahtunut.
Mies joutui hurmaamaan naisen joka päivä uudestaan, onnistuen tai epäonnistuen. Lopulta he menivät naimisiin. Nainen katsoi joka aamu herätessään videon, jossa hänen aviomiehensä kertoi heidän olevan onnellisesti naimisissa, ja ettei naisen muisti toiminut normaalisti.

Muistin menettäminen on pelottava asia. Oon onnellinen, ettei miulla oo asioita joita haluaisin oikeasti unohtaa tapahtuneen :)

Tässä iässä muistinmenetys (joka johtuu usein alkoholista) ei monesti vahvista ihmissuhteita, vaan joko rikkoo ne tai tekee säröjä. Niin vahvassa humalassa ei välttämättä toimi kehuttavalla tavalla... :s

Toivon, että löydän elämän aikana sellaisen kumppanin, jonka kanssa kestäisi muistinmenetyksetkin ;) Vanhenemisen seurauksena. (Ehkä myös humalan...)

Oon pari päivää putkeen kuunnellut Scouting For Girls:in Heartbeat -kappaletta <3 Ihana.

Ja miettinyt sitä, kuinka usein fiktiivisistä tarinoista oon lukenut sellaista siirappia missä romanttisena hetkenä joku on kiinni sellaisessa sykettä piippaavassa sairaalakoneessa, ja piipit jotenkin nopeutuvat tai pysähtyvät ;)

"Everytime that we meet, I skip a heartbeat"

Enkä vieläkään ymmärrä täysin että miksi?