Loppuelämäsi ensimmäinen päivä

Muutama päivä (no okei, melkein viikko) sitten laitoin Facebookiin statuksen: "yks vaihe elämästä ohi!"
Niin se on! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! Anteeksi mahdollinen liioittelu huutomerkkien kanssa. Mutta onko se liioittelua? 
Lukio kesti kolme vuotta ja nyt odotan muutaman kuukauden lopullisia tuloksia. Hyvältä näyttää, mutta ihan tyhjä olo. Enää lakkiaiset ja siinä se sitten oli ...?

Kaikista hurjinta oli viikonloppuna tyhjentää laatikot koulukirjoista, vihkoista ja monisteista. Monisteet lensivät paperikeräykseen (suurin osa, muutamia säästin koska olen hamstraaja), kirjat kasaan lattialle ja vihkot lajittelin turhiin ja säästettäviin. Myin vanhoja kirjojani pois nuoremmalle kaverille, ja lähipäivinä pitäisi viedä loput kirjakauppaan. Huhhuh...

Tyhjä laatikko. 

Keskiviikkona alkoi vapaus (okei, työnetsintä jatkuu), ja tänään kävin kirjakaupassa tilaamassa pääsykoekirjoja. Sillä se jatkuu - lukemisella. Johan tulikin sitä kirjaston hiljaista lukusalia ikävä...

Laitoin siihen laatikkoon villasukkia.