torstai 28. heinäkuuta 2011

Italia ja kommunistiruokaostokset

Oon töissä kuunnellut tänään vanhemman naisen kertomia tarinoita nuoruudesta, aiemmista töistä ja asuinpaikoista.

Ei oo pitkää aikaan ollu kyllä näin mielenkiintonen lounastauko !

Niiiiin ei herranjumala!
Nainen, jota oon pitäny lähinnä kovaäänisenä tupakkakäheänä (siis vähän ärsyttävänä jos istuu vieressä töiden aikana) ruotsinpuhujana, paljastui mitä mielenkiintoisimmaksi!

Kyseinen nainen asui 70-luvulla Italiassa opiskellessaan siellä kaksi eri tutkintoa. Sinä aikana hän oli tavannut amerikkalaisen miehen ja he olivat ilmeisesti tapailleet. Nainen meni miehen kanssa vahingossa naimisiin (tää on ku jostain huonosta elokuvasta! Kaksi munkkiakin oli allekirjoitellut jotain papereita ja se nainen oli aatellut et se on vaa joku vitsi tai muu sellainen) Italian mittakaavan mukaan ja sai tietää sen vasta myöhemmin !!!!
Onko hurjempaa? :D
Avioliittoa ei edes koskaan ole mitätöity! Koska oikeasti se ei tainnut olla edes laillinen, koska nainen ei ole katolinen ja häntä luultiin nimen perusteella italian kansalaiseksi vaikka kansalaisuus on kyllä suomalainen :DDD
Amerikkalaisen kanssa ei ole kuulemma enää pidetty yhteyttä... Suhde kariutui miehen pitkään koulutusaikaan Amerikan maalla (lääkäri pidemmän kaavan kautta). Katsoin, eikä naisella ole sormusta sormessa.

Ystävinä naisella on ollut punaisen prikaatin jäseniä ja kuulin tarinoita kyseisistä henkilöistäkin muutaman kappaleen. Ei huh huh! Kertoi jostain kommunistisesta kaupungistakin juttuja jotka ei enää kaiken päälle jäänyt mieleen...
Olivat kerran kaupassa menneet kassalle aseen kanssa. Osoittaneet kassaneitiä aseella ja sanoneet joka tuotteen kohdalla "Ja tämän hintahan on oikeasti tämä ja tämä" ja saaneet tuotteet haluamiinsa hintoihin.
"Sainpa kerran täyden ruokakassillisen ihan erittäin halvalla, ei muuten haitannut", nainen nauroi.

Jotenkin tuli semmoinen olo, että haluaisin tietää enemmänkin samanlaisia tarinoita.
Ja luoda tekemällä itselleen jotain vastaavaa kerrottavaa!

2 kommenttia:

  1. Oon aina pitäny hyvin kiehtovana sitä, et miten täysin normaalien kasvojen taakse voi kätkeytyä ihan älyttömiä elämäntarinoita. Koskaan ei voi tietää... Ja just sekin, että kun kadulla näkee ihmisiä, ne ihmiset ei merkitse yhtään mitään, sellasta harmaata massaa. Mut sit kun vaihtaa edes pari sanaa ennestään tuntemattoman kanssa, se henkilö tavallaan irrottautuu sieltä harmaasta massasta ja muuttuu meiän mielessä oikeeks eläväks olennoks, jolla on joku funktio tässä maailmassa.
    Joku kirjotti tästä aiheesta ihan tajuttoman hyvän novellin mutten millään jaksa muistaa kirjottajan tai tekstin nimeä...

    VastaaPoista
  2. Mie haluan itelleni semmoisen funktion, jonka voin joskus jakaa nuorille, ketkä on aliarvioinut miut miun olemuksen perusteella ;)

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessäsi liikkuu!