Salakuunneltua ja nenäliinoja

Erittäin ihmeellinen viikonloppu... Seurassa ei valittamista.
On mukavaa olla toisen runoilijan seurassa! Ystäväni runoili esimerkiksi merituulesta hyvin ansiokkaasti.

Kuumetta, nuhaa ja kurkkukipua. Kaksi aamua Helsingin Valtteri-kirpputorilla ja päivät shopaten keskustassa.
Rahaa paloi muunmuassa kauniisiin Vagabondin kenkiin ja kaikkeen muuhun paitsi juhlamekkoon, jota lähdin etsimään... Täti ehdotti että pukeutuisin samaan asuun kuin penkkareissa. Lupaavaa yo-juhlien kannalta!

Tänä aamuna en lähtenyt töihin, vaan terveyskeskukseen hakemaan sairaslomaa täksi päiväksi. Astuessani ovesta ulos sateeseen, piharemonttireiskamme sanoi puhelimeen: "Aijai, miten nätti tyttö sieltä ovesta astuukaan!"
En tiedä oliko se sarkasmia pienen pyöreän miehen suusta... Tai ehkä oon parhaimmillani kipeänä :D Punaisen sadetakin huppu päässä ilman meikkiä, nenä punaisena ja rohtuneena. Tämäkin on lupaavaa juhlien kannalta.

Olen kadottanut inspiraation ja kyllästynyt. Miulla on asiaa muttei sanoja. Odotan viikonloppua. Odotan pääsykoematkaa, pääsen yksin hotelliin ja uuteen kaupunkiin. (Enkä odota. En osaa olla yksin ja eksyn sinne suureen cityyn.)

Ainiin, jos haluatte kutsut juhannushäihin niin kertokaa, yritän löytää kivan roskiksen ja sulhasen siihen mennessä. Kyl mie sulhasen löydän ku oon niin rich bitch (vaikka tuhlasin rahojani suruttomasti juuri viime päivinä).

Ulkona sataa vieläkin. En katsonut jääkiekkoa vuonna 1995 enkä vuonna 2011.