I'll give you my jacket, I'll give you my heart

Äiti kertoi tänään, että erästä tuntemaamme vanhaa pariskuntaa on kohdannut epäonni.
Mies oli saanut infarktin ja on nyt toipumassa sairaalassa.
Vaimo on dementikko eikä pärjää yksin kotona. Heidän poikansa vei äitinsä dementiahoitokotiin.
Seuraavana aamuna nainen ei edes muistanut miehensä saaneen kohtausta.

Näin kerran elokuvan, jossa mies rakastui naiseen, joka oli muistissaan jumittunut erääseen tiettyyn päivään. Joka aamu hän luuli heräävänsä samana päivänä, eikä muistanut mitä oikeasti on sen päivän jälkeen tapahtunut.
Mies joutui hurmaamaan naisen joka päivä uudestaan, onnistuen tai epäonnistuen. Lopulta he menivät naimisiin. Nainen katsoi joka aamu herätessään videon, jossa hänen aviomiehensä kertoi heidän olevan onnellisesti naimisissa, ja ettei naisen muisti toiminut normaalisti.

Muistin menettäminen on pelottava asia. Oon onnellinen, ettei miulla oo asioita joita haluaisin oikeasti unohtaa tapahtuneen :)

Tässä iässä muistinmenetys (joka johtuu usein alkoholista) ei monesti vahvista ihmissuhteita, vaan joko rikkoo ne tai tekee säröjä. Niin vahvassa humalassa ei välttämättä toimi kehuttavalla tavalla... :s

Toivon, että löydän elämän aikana sellaisen kumppanin, jonka kanssa kestäisi muistinmenetyksetkin ;) Vanhenemisen seurauksena. (Ehkä myös humalan...)

Oon pari päivää putkeen kuunnellut Scouting For Girls:in Heartbeat -kappaletta <3 Ihana.

Ja miettinyt sitä, kuinka usein fiktiivisistä tarinoista oon lukenut sellaista siirappia missä romanttisena hetkenä joku on kiinni sellaisessa sykettä piippaavassa sairaalakoneessa, ja piipit jotenkin nopeutuvat tai pysähtyvät ;)

"Everytime that we meet, I skip a heartbeat"

Enkä vieläkään ymmärrä täysin että miksi?