Sovitaan nyt niin

Että kävin nukkumaan tunti sitten, ihan kuten oli tavoitteenakin.

Stressiärsyyntyminen

Joo nyt huomaan sen, että stressitaso nousee! Ei oo enää ihottuma kaukana.
Oon ollu pari päivää vähän turhan kärttyisä ja helposti ärsyyntynyt :(
Vaikka on niin kivoja juttuja tulossa!

Penkkarit on huomenna! Penkkarigaala, ajelu, etkot ja jatkot! Penkkariristeily, apua, jee?
Oon ollu ihan ilkeä tänäänkin. Tuntuu tyhmältä.
No huomenna voisin olla sitten tuplasti kiltimpi!

Mitä muita stressin ilmentymiä on?
Kärttyisyyden ja huonotuulisuuden lisäksi?

Muista kirjoittaa puhtaaksi

Joskus tunnen kuinka merkitys
katoaa
minusta, hetkestä

Pessimistit eivät pety
(paitsi jos asiat menevät liian hyvin)

En uskalla kääntää sivua,
kun en tiedä toisten kirjoittamaa
loppuratkaisua
Mitä jos tarinalla ei ole onnellista loppua?

Uskallanko ottaa kynän käteeni
ja kirjoittaa omanlaiseni lopun
Kerranhan me vain eletään

Joskus käsialastani vain ei saa selvää
ja kirjoittamani merkitys katoaa

I'll give you my jacket, I'll give you my heart

Äiti kertoi tänään, että erästä tuntemaamme vanhaa pariskuntaa on kohdannut epäonni.
Mies oli saanut infarktin ja on nyt toipumassa sairaalassa.
Vaimo on dementikko eikä pärjää yksin kotona. Heidän poikansa vei äitinsä dementiahoitokotiin.
Seuraavana aamuna nainen ei edes muistanut miehensä saaneen kohtausta.

Näin kerran elokuvan, jossa mies rakastui naiseen, joka oli muistissaan jumittunut erääseen tiettyyn päivään. Joka aamu hän luuli heräävänsä samana päivänä, eikä muistanut mitä oikeasti on sen päivän jälkeen tapahtunut.
Mies joutui hurmaamaan naisen joka päivä uudestaan, onnistuen tai epäonnistuen. Lopulta he menivät naimisiin. Nainen katsoi joka aamu herätessään videon, jossa hänen aviomiehensä kertoi heidän olevan onnellisesti naimisissa, ja ettei naisen muisti toiminut normaalisti.

Muistin menettäminen on pelottava asia. Oon onnellinen, ettei miulla oo asioita joita haluaisin oikeasti unohtaa tapahtuneen :)

Tässä iässä muistinmenetys (joka johtuu usein alkoholista) ei monesti vahvista ihmissuhteita, vaan joko rikkoo ne tai tekee säröjä. Niin vahvassa humalassa ei välttämättä toimi kehuttavalla tavalla... :s

Toivon, että löydän elämän aikana sellaisen kumppanin, jonka kanssa kestäisi muistinmenetyksetkin ;) Vanhenemisen seurauksena. (Ehkä myös humalan...)

Oon pari päivää putkeen kuunnellut Scouting For Girls:in Heartbeat -kappaletta <3 Ihana.

Ja miettinyt sitä, kuinka usein fiktiivisistä tarinoista oon lukenut sellaista siirappia missä romanttisena hetkenä joku on kiinni sellaisessa sykettä piippaavassa sairaalakoneessa, ja piipit jotenkin nopeutuvat tai pysähtyvät ;)

"Everytime that we meet, I skip a heartbeat"

Enkä vieläkään ymmärrä täysin että miksi?

Mitä minulle kuuluu?

Joo no moi! Tää on pitkä merkintä. Ei kannata lukea. HAHA kannattaapas.

Meinasin kertoo eilisestä (no okei, joku kuitenkin miettii tätä niin korjaan: lauantaista) taas aika paljon. Koittakaa kestää! Blogi on muuten tosi kätevä virtuaalipäiväkirja. En ymmärrä miksei miulle oo enää nii helppo kirjottaa paperille! Tää on ihan kauhee asia mut kai se on vaa miun laiskuudesta kiinni :----(

[Oon aika paha haukkumaan itteeni. Älkää luulko et kaipaisin lohduttelua, lohduttelen itse itseäni. Miusta on vaa kivempi liiotella miun elämän suurten kriisien suuruutta tai pienten yksityiskohtien pienuutta ;) Hei mihin tää nyt taas liitty....]

Annoin ystävälle syntymäpäivälahjan 43 päivää myöhässä. Thought counts!

Menimme leikkimään läheiseen leikkipuistoon kameran ja lohikäärmeen kanssa.

Mentiin myös valokuvaamaan vanhan ala-asteen metsään, jossa pienenä leikittiin niin monet kerrat! Jotenkin kaikki näyttää niin samalta, vaikka kuitenkin erilaiselta. Ala-asteestakin on jo kuusi vuotta! (Vain kuusi vuotta?)

Kuvassa on Skinnarilan leikkipuiston lohikäärme (jota melkein pussasin) ja metsää.
Olkaa hyvät.

Päivällä liimailin kansioon valokuvia. Kun teetin viime vuoden tärkeimmät otokset, niitä tuli kiinnitettäväksi sellaiset 450 :) Pääsin ihan hyvin vauhtiin polttoaineenani piparitaikina. Ei edes tullut jouluinen olo..! Hassua :---D

Otin muutaman kuvan taikinasta, että voisin jakaa yhden täällä. Tänään miun taiteilulle naurettiin kun jäin kiinni ja taikinakuvat oli miun kamerassa vieläkin ! Damn it. Kaikki ei vaan ymmärrä sitä miten tärkeää on harjoitella kameransa käyttöä makrokuvaamalla piparitaikinaa, peukaloaan ja leivinpaperia.


Illalla ajoin liukkaalla tiellä keskelle metsää katsomaan MATRIX-ELOKUVIA! Niissä on sitä jotain, hihhih :D JIM tarjosi myös outoja oikeudenkäyntejä ja ikäviä nettivideoita. Mielenkiintoista :D

Lauantaipäivään liittyi ärsytys pitkään jatkuneesta pinttymästä.
Myös epätavallinen tietoisuus viereisen henkilön hengityksestä. Hitsi että oli häiritsevää. Oma hengitys meni ihan sekaisin :-------D Onko siinä nyt mitään järkeä. Ei kai ....................

SUNNUNTAIN SALDO romaanin loppuun:
-Zumba, joka tuntui keskitysleiriltä ohjaajan ansiosta
-Teekutsut, JOISSA JOIN TEETÄ. Olipa hyvää. Loppuun kuva päiväni merkittävimmästä laatikosta:

Tuo maistui hyvältä sokerin kanssa. :) Siis tee, ei laatikko.

Hei tää oli kiva viikonloppu!
(Perjantaina pidettiin tyttöjen ilta, jossa leivottiin, syötiin, yritettiin juoruilla ja katsottiin väsyneinä Sinkkuelämää.)

:------------------------)

Aave

Hullun huuto
Kärsivän katse

Asioita joita emme kestä katsoa,
joita emme haluaisi kuulla

Miksi on vaikea sulattaa
ihmismielen toimintaa?

Miksi on mahdotonta
pysäyttää alitajuntaa?

Asteittain

Askel askeleelta

lähempänä stressiä

Miksi tuntuu, että matkan jatkuessa

piina vähenee ja taakka kevenee?

Stressi-ihottuman siirtäjä: penkkaripukuun on ostettu kankaat ja kaavat on piirretty. Enää käytännön toteutus! Äiti sanoi, että jos olen penkkareissa ruma, niin onpahan ainakin itsetehty puku. Sounds reasonable.

Tänään oli lukion viimeinen koulupäivä enkä tajua sitä vieläkään! Mentiin paikalliseen räkälään sitä juhlistamaan ja tuloksena oli se, että taidetaan todennäköisesti lähteä Lontooseen lakkiaisten jälkeen :)Lisäihmisiä odotellessa! It's London calling baby!

Seuranani seuralaiseni kävimme kirpputorilla ja tein löydön: ihanan laukun !

 

Jatkoimme matkaa ompeluliikkeeseen. Siellä oli arkku täynnä alennusnappeja joita oli kiva lajitella, vaikka jalat puutuivatkin!

Lopuksi menin paikallisen lehden toimitukseen ja sovin uuden juttupäivän.

Kotona katsoin Sinkkuelämää. Nyt haluaisin katsoa niitä enemmänkin!

Tässä elämänkertani tältä päivältä!

Paljon huutomerkkejä!