Oon vähitellen varmistunut siitä, että kaikki ihmissuhdedraama ilmenee kimpuissa.
"Ei kahta ilman toista", joo. No siihen vielä muutama päälle.
Ei välttämättä niin, että se kietoutuisi vain yhden ihmisen ympärille, mutta esimerkiksi saman kaveriporukan!
Inhoan niitä hetkiä, joissa ei keksi mitään asiallista/nerokasta/ihailtavaa/hauskaa/muuten sopivaa sanottavaa.
Ja sitten kun tilanne on jo aikoja sitten mennyt ohi, keksit vaikka mitä supliikkeja repliikkejä! Inhoan!
No okei, en. En inhoa mitään. En vain pidä yhtä paljon noista hetkistä kuin muista.
Kiitos ja hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mitä mielessäsi liikkuu!