Eilen illalla jouduin voittamaan omat pelkoni pelastaakseni erään pikkutytön yön!
Olin joululeirillä leirintäkeskuksessa ja olin tehny iltahartaudeksi näytelmän pienen ryhmän kanssa.
Näytelmään kuului muunmuassa kaksi enkeliä ja kuolema.
Hartaus sai yhden tytöistä yleisössä pelkäämään, ja myöhemmin tuli syyllinen olo kun tyttö itki sylissä.
Pelastin tilanteen juoksemalla pimeään yöhön ja pimeään tyhjään rakennukseen, jossa patterit paukkuivat ja miun sydän tykytti ihan kamalasti kun kuvittelin mitä sieltä pimeästä paljastuisi! Sieltä mukaan tarttui yövaloksi pikkutytöille jouluinen kynttelikkö, ja mie olin sankari. Ainakin omasta mielestäni!
Oli nimittäin oikeasti pelottavaa juosta siellä yksin! ! Mielikuvitus ehtii vaikka minuutissa keksiä jo vaikka mitä tapoja millä mie voisin heittää veivini... : D
Leirillä kirjoitimme myös tarinan juopottelevasta joulupukista, tyhmästä tontusta, kömpelöstä porosta ja pahisetanasta. Pitäisi kai lisätä sekin tänne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mitä mielessäsi liikkuu!